Tätä tekstiä kirjoittaessa on kansainvälinen tupakaton päivä, jota vietetään vuosittain 31.5. muistuttamaan tupakoinnin haitoista. Vuoden 2023 teemana on sopivasti Grow food, not tobacco (eli kasvata ruokaa, älä tupakkaa), eli ruuantuotannon lisäksi teema liittyy myös sopivasti ekologisuuteen.
Tutkitaan vähän tuota ympäristönäkökulmaa tupakan tuotannon ja käytön osalta, koska tupakan kasvatus ja jalostus kuluttavat monella tavalla luonnonvaroja. Tupakan viljely esimerkiksi saastuttaa ja kuluttaa runsaasti vettä, tyypillisesti tupakkaa kasvatetaan paikoissa, joissa on pulaa puhtaasta vedestä. Muita ympäristöongelmia aiheuttavat viljelyyn käytettävät lannoitteet ja torjunta-aineet, jotka leviävät maahan ja vesistöihin. Koska mainittuja aineita ei viljelymaissa juuri säännellä, ne ovat useimmiten myrkyllisiä sekä ihmisille, eläimille että kasveille. Monimuotoisuus ja ympäristön myrkyttömyys estävät kasvien ja eläinlajien kuolemista sukupuuttoon. Metsinä nämä viljelyalueet ylläpitäisivät luonnon monimuotoisuutta, mutta tupakan viljelyalueina maaperä köyhtyy ja vesistöt saastuvat.
Tupakkatuotteiden valmistus, kuljetus ja käyttö lisäävät ympäristörasitusta. Esimerkiksi tupakan lehdet kuivatetaan köyhemmissä maissa muun muassa avotulella puuta polttamalla, mikä on osana metsätuhoja. Samalla kun arvokkaita metsiä poltetaan, pääsee ilmakehään saasteita. Näillä alueilla on yleensä sademetsiä, joten maailman keuhkoja tuprutellaan savuna ilmaan. Samoin tupakkaa polttaessa ei saastu pelkästään omat ja ympärillä olevien keuhkot vaan siitä pääsee kokoajan pienhiukkasia ja muita saasteita ilmaan, jolla aiheutetaan lisää otsonikerroksen tuhoutumista.
Tupakan tumppi on maailman yleisin luontoon heitetty roska. Sen tumppi on selluloosa-asetaattia, joka hajoaa luonnossa mikromuoviksi. Tupakka, sen tumpit ja tuhkat sisältävät myrkkyjä ja tietysti luontoon heitettynä se voi päätyä eläinten ruuaksi, joka voi pahimmillaan aiheuttaa eläimelle tuskallisen kuoleman. Myrkyt imeytyvät maaperään ja tumppi hajoaa mikromuoviksi, jota on mahdoton saada enää poistettua ympäristöstä. Moni heittää tumpin kadulle tai hulevesiviemäriin, mutta itseasiassa hulevedet (eli sadevedet) menevät puhdistamattomina suoraan vesistöihin. Joten jos matkalla ei satu olemaan mitään esteitä, niin tumpit jatkavat matkaansa meriin, järviin ja jokiin ympäristömyrkyiksi ja kalojen ruuaksi.
Tupakointi aiheuttaa tulipaloja, sekä rakennuksissa että maastossa. Tupakantumpin aiheuttamasta maastopalosta oli uutisia Suomessa ihan viime kesänäkin. Tulipalot taas aiheuttavat ilmaan myrkyllisiä savukaasuja, mutta myös jälkikäteen ympäristövaikutuksia kun kaikki palon jäljet rakennuksia ja irtaimistoja myöten täytyy uusia. Lisäksi tällaisissa onnettomuuksissa on tietysti asioita, joita ei rahalla pysty korvaamaan.
Voidaan siis todeta, että tupakoinnilla on suuri vaikutus ekosysteemiin, ilmastonmuutokseen ja erityisesti sademetsiin, jotka tarvitsevat erityistä suojelua. Ihmiset vain ovat eri tilanteissa tämän ympäristöteon edessä: tämä on tietysti erityisen helppoa niille, jotka eivät ole tapaa koskaan aloittaneetkaan, vähän nihkeämpää lopettaneille ja ikuisella tauolla olijoille, sekä vaikeinta heille, jotka ovat vielä aktiivisia harrastajia. Itse olen näistä tilanteista kokeillut kaikkia, nyt aika varmasti jämähtäneenä keskimmäiseen vaihtoehtoon, koska sain juuri 10 vuotta täyteen savuttomana. Alku ei todellakaan ollut helppoa, mutta kannustan silti lopettamaan tupakoinnin. Jos vielä ei kantti riitä stumppaamaan lopullisesti, niin pieni teko on jo kantaa tumpit tuhkakuppiin tai hyvin sammutettuina roskikseen.
Niille jotka ovat tupakoinnin lopettaneet ja niille jotka eivät koskaan edes aloittaneet, Bravo!, nehän ovat parhaita ympäristötekoja ikinä. Jos muut saivat kipinän lopettaa tupakoinnin, niin onnittelut hyvästä päätöksestä! Mutta jotta tämä ei olisi pelkkää osoittelua, annan myös lukuvinkin. Itse lopetin Allan Carrin Stumppaa tähän! -kirjan avulla.
Loppukevennykseksi aiheeseen liittyvää taidetta Vaasan vanhasta Graffitilandiasta. Uusi näyttely aukeaa uusissa tiloissa kesäkuussa 2023.
Jätteiden lajittelu on varsin helppo ja keskeinen tapa tehdä jatkuvia ekotekoja. Asiaa siihen kyllä riittää, mutta aloitetaan tällä kertaa biojätteistä. Kunnat eivät sitä huvikseen kerää vaan vaatimukset tulevat jätelaista https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110646 (Jätelaki, viitattu 16.3.2023) , jonka tavoitteena on vähentää jätteen määrää ja lisätä uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. Eli toisaalta jätteet lajittelemalla noudattaa vain tunnollisena kansalaisena lakia, mutta todellisuudessa biojätteen tehokas käyttö myös vahvistaa Suomen energiaomavaraisuutta https://yle.fi/uutiset/3-12453003 (Jos jokainen lajittelisi biojätteensä, Suomi olisi entistä vähemmän riippuvainen muiden tuottamasta sähköstä, lämmöstä ja polttoaineesta, viitattu 16.3.2023) ja energian tuotantoon voidaan käyttää vähemmän neitseellisiä raaka-aineita.
Biojäteastioita Tampereella Pyynikin Munkkikahvilalla.
Tietysti keräys- ja käsittelytavat vaihtelevat alueittain, mutta myös se kenen pitää kerätä biojätettä. Joillakin alueilla on vasta menossa pilotteja sen keräämisestä, joissakin taajama-alueella pitää järjestää keräys, jos kiinteistössä on vähintään viisi asuntoa. Laki on vielä parin vuoden sisällä tiukentumassa https://ym.fi/jatteet/jatelaki, ja biojätteen erilliskeräys laajenee kaikkiin asuinkiinteistöihin yli 10 000 asukkaan taajamissa heinäkuussa 2024 kaikkialla Suomessa, joissain paikoissa lajittelu alkaa portaittain jo aikaisemmin. Suurin muutos tulee varmasti omakotitaloasujille, jotkut alueet antavat jo ohjeet myös heidän biojätteiden lajitteluun ja joissain kannustetaan hoitamaan omakotiasujien biojätteet yhdessä naapureiden kanssa. Tuleva laki jättää kuitenkin kunnille harkintaan ainakin kiinteistöillä tapahtuvan kompostoinnin, jolla voi välttyä biojätteen kunnalliselta keräykseltä. Helpoin on noudattaa vain oman alueensa ohjeita, mutta joitakin yleisiä ohjeita voi asiasta antaa.
Biojätteeseen yleisesti ohjeistetaan laittamaan ruuan tähteet (tietysti syöntikelpoinen suuhun), pilaantuneet elintarvikkeet, perkuujätteet, hedelmien ja vihannesten kuoret, kuihtuneet kukat, teen- ja kahvinporot suodatinpusseineen ja talouspaperit. Tämän listan muistamalla pääset jo pitkälle.
Biojätteeseen hyvin kelpaavaa tavaraa, hedelmien ja vihannesten perkuujätettä, pilaantunutta vihannesta, käytettyä teetä ja kahvia, kalan perkeitä, leikkokukkia, kananmunakenno ja talouspaperia.
Biojätteeseen ei saa laittaa esimerkiksi lasia, metallia, posliinia, vaippoja, siteitä, kissanhiekkoja, koirankakkapusseja, keinokuituja, nahkaa, kumia, pölynimuripusseja, lääkkeitä, paristoja, styroksia. Mikään näistä ei ole maatuvaa tai voivat olla jopa vaarallisia ollessaan väärässä paikassa.
Tavaraa jotka eivät sovi biojätteeseen, muun muassa muovi-, kartonki- ja lasipakkaukset, metalli, kosmetiikka, lääkkeet ja paristot. Ne eivät maadu ja ovat pahimmillaan myrkyllisiä ympäristölle. Kertakäyttöasiat eivät mene biojätteeseen vaikka olisivatkin valmistettu puukuidusta.
Alueilla ohjeet vaihtelivat muun muassa kananmunankuorista, luista, oksista, leivinpaperista ja erilaisista biojätteen keräyspusseista, joten ainakin nämä ainakin kannattaa varmistaa oman alueesi jätehoitoyhtiöltä. Myös nesteille, kuten öljyt ja maitotuotteet, on monia erilaisia ohjeita, joissakin paikoissa ne pitää valutella viemäriin ja toisaalla pakata tiiviisti biojätteeseen. Vaihtelevuus ohjeissa johtuu biojätteen erilaisista jätteen kuljetus- ja käsittelytavoista. Joissain paikoissa halutaan biojätteestä mahdollisimman kuivaa, koska ohjeissa yleensä suositellaan keräämiseen sanomalehteä, paperipussia tai erillistä biojätteelle tarkoitettua keräyspussia, mutta ne eivät yleensä kestä nesteitä. Ja samalla jätteen keräysastiat likaantuvat. Taas esimerkiksi erilaiset keräyspussit, munankuoret ja luut voivat aiheuttaa tukkeumia käsittelylaitoksella.
Esimerkkejä materiaaleista, joiden ohjeistus vaihtelee jätehoitoalueelta toiselle. Joillakin alueilla on oksien, munankuorien ja leivinpaperien biojätteeseen laittaminen ok. Öljyjä eivät kaikki halua biojätteeseen tai ne pitää pakata oikein. Joillakin alueilla saa jopa pakata biojätteet muovipussiin.
Kuinka se sitten tehdään. Ihan ensiksi on hyvä olla toimiva astia, mielellään muovinen, jossa on tuuletusreikiä, mutta kuivemman biojätteen voi laittaa myös umpinaiseen. Astian pohjalle voi laittaa kananmunakennoa tai sanomalehteä, jotta se imee vähän kosteutta. Keräämiseen ohjeistetaan yleensä käyttämään jotain pussia, jotta jätteet eivät jää keräysastian seiniin tai houkuttele hyönteisiä. Pussi kannattaa valita alueellisten ohjeiden mukaan, mutta yleisesti suositellaan paperipussia. Niitä voi ostaa, joissain tapauksissa saada jätehuoltoyhtiöltä, tai taitella sanomalehdestä, netistä löytyy siihen kyllä ohjeita. Joidenkin kerättävien jätteiden kannattaa antaa kuivahtaa ennen pussiin laittoa. Pieniä määriä nestemäisiä jätteitä voi imeyttää ensin talouspaperiin ja laittaa vasta sitten pussiin. Lopuksi kannattaa viedä biojäte keräysastiaan usein, jotta se ei ala haista, homehtua tai ole banaanikärpästen kasvualusta.
Tiskipöydän reunalla kuivahtaneita teepusseja biojäteastian pohjalla. Keräyksessä käytetty paperipussia ja, kuten varjoista näkee, astia ei ole umpinainen.
Mikä sen koko homman lopputuote sitten on? Se riippuu taas alueesta, mutta tässä esimerkkejä. Biojätteestä tehdään mädättämällä biokaasulaitoksessa biometaania, jota käytetään energiantuotannossa ja polttoaineena liikenteessä. Joissain laitoksissa tehdään myös etanolia, jota käytetään polttoaineissa. Kiintoaineksista tehdään maanparannusainetta tai kompostoidaan multaa, ja joissakin paikoissa näitä voi ostaa kuka vain.
Botniahalli on 16 000 neliömetrin monitoimihalli, jota lämmitetään Stormossenilla tuotettavalla biokaasulla.Vaasassa paikallisliikenteestä ajetaan 60 % biokaasulla.Biojätteestä on mahdollista kompostoida multaa.
Jos haluat vielä ylimääräisen ekovinkin, niin anna palautetta vääristä lajitteluohjeista. Olen itse antanut valtakunnallisista artikkeleista palautetta, jos lajitteluohjeet ovat olleet vain pääkaupunkiseudulle. Ei ole siis erikseen mainittu, etteivät annetut ohjeet sovellu kaikkialla ja näin on riski, että lajittelu tehdään vastoin paikallisia ohjeita. Voit myös vinkata eri palveluille toiveita tarkemmasta biojätteen lajittelusta, yritykset toteuttavat tällaisia toiveita, jos ne ovat asiakkaille tärkeitä.
Biojäte ja muu jätteen keräysastia sulassa sovussa hotellihuoneessa.
Biojätteen kierrättämisen pääsyyt ovat siis hyvän materiaalin käyttö, jolloin saadaan vähennettyä muiden luonnonvarojen käyttöä. Lisäksi biojäte väärässä paikassa aiheuttaa harmia, esimerkiksi Mustasaaressa olevan Westenergyn jätteenpolttolaitoksessa märkä ja kostea jäte pienentää hyötysuhdetta, eli ennen kuin se märkä jäte palaa, niin sen pitää ensin kuivaa ja siihen menee ihan turhaa energiaa, joka voitaisiin käyttää valmiina sähkönä. On palvelus ympäristölle ja iso ekoteko, kun lajittelee biojätteet oikein. Se ei ole niin monimutkaista kuin miltä saattaa kuulostaa, ja tarvittaessa netistä voi aina tarkistaa unohtuneet asiat.
Kuva Westenergyn arinaan, johon ei pitäisi päätyä liikaa biojätettä. Hyötysuhde pysyy hyvänä, kun tarpeeksi iso osa ihmisistä lajittelee jätteet oikein, mutta biojätteestä on enemmän hyötyä biojätelaitoksella kuin tässä polttounissa.
Alle on kerätty Suomen jätehuoltoalueiden linkit, joita käytin lähteenä tässä postauksessa, ne menevät suoraan biojäteohjeisiin. Ihan koko Suomea en kahlannut, mutta täältä löytyy myös suorat linkit jokaiselle alueelle, jos alta ei löydy omaa jätehuoltoaluettasi https://www.biojate.info/. Tiedot tarkistettu 19.3.2023.
Suomalaiset ovat kuumien juomien ystäviä ja tyypillinen kansalainen juo niitä joka päivä. En varsinaisesti haluaisi kannustaa uusien tavaroiden ostoon, mutta Suomessa juodaan hirveästi kahvia ja teetä kertakäyttöisistä take away -mukeista esimerkiksi joillain työpaikoilla, autossa tai kävellessä paikasta toiseen. Näillekin kertiksille löytyy korvaajansa, nimittäin kannelliset kestomukit.
Itse olen ottanut kestomukin mukaan mennessäni kokoukseen, reissuun tai tapahtumaan, jossa tiedän olevan tarjolla vain kertiksiä. Itse tulee päivässä juotua usein 3-4 teekupillista, joten kestovaihtoehtoa käyttämällä viikonkin reissussa voi helposti säästää 21-24 kertakäyttökuppia per henkilö. Tietysti välillä esimerkiksi kyläpaikoissa ja ravintoloissa tulee juotua ihan posliinimukista, mutta luku antaa suuntaa käyttökerroista.
Meille on päätynyt kestomukeja kolmea eri mallia. Tässä postauksessa esittelen näitä erilaisia mukeja, jotta sellaista valittaessa voi helpommin arvioida niiden ominaisuuksia. Tämä postaus ei muuten ole mainos, joten suositukset ja esittelyt ovat ihan oman mieleni mukaisia.
Clas Ohlsonin termosmuki
Tilavuus
2,4 dl
Koko
korkeus 14,5 cm, kannen halkaisija 7 cm, pohjan halkaisija 5,5 cm
Paino
158 g
Materiaali
muovia ja jotain metallia (tarkempia tietoja ei löytynyt)
Konepesu
Ei
Eristetty
Kyllä
Tiivis
Ei
Eristetty muki, jossa kansi, sopii kuumille ja kylmille juomille. Ei tiivis. Juoma pysyy kuumana jonkin aikaa, ei polta kättä. Kannessa on juoma-aukko, jonka päällä liukuva läppä. Läppää ei saa irroitettua, joten paha sanoa miten puhdistuu sen alta. Ainakaan tuolta ei vielä näytä mitään kasvavan, eikä vatsa ole hirveästi ilmoittanut ei-toivotuista bakteereista käytön jälkeen.
Esitellyistä mukeista tämä menee pienimpään tilaan, joten on helppo kantaa laukussa (tyhjänä). Myydään edelleen vähän eri kuoseilla, mutta muovisen päällisen saa kierrettyä auki ja paperisen kuvan voi halutessaan vaihtaa. Tätä mukia on tullut käytettyä paljon varsinkin suoraan kuuman juoman kanssa kotoa lähdettäessä.
Ecoffee cup Takeaway-muki
Tilavuus
4 dl
Koko
korkeus 14,3 cm, kannen halkaisija 9 cm, pohjan halkaisija 5,4 cm
Paino
126 g (uudemmat mallit ehkä muutaman gramman enemmän suuremman silikonimäärän vuoksi)
Materiaali
70 % luonnonkuituja kuten biohajoava bambu ja puukuitu sekä GMO-vapaa maissitärkkelys, 30% BPA- sekä ftalaattivapaa kasviperäinen hartsi, melamiini, kansi ja suoja kierrätettävää silikonia (tiedot uusimmista tuotteista, lähde Ecoffee ja alkuperäisen myyjän kotisivut)
Konepesu
Kyllä
Eristetty
Ei, silikonisuoja antaa vähän eristettä
Tiivis
Ei
Kestää kylmät ja kuumat juomat. Suositellaan maksimissaan 80 asteista juomaa, kupista ei pitäisi sulaa mitään, mutta suositus on ihan vain käsien vuoksi. Itse olen kaatanut reippaasti sata asteista vettä, mutta ylempänä kuvassa olevan käsisuojan olen tehnyt itse, koska vanhassa mallissa silikonisuoja oli vielä ohuempi kuin nykyisissä. Huomioitavaa, että muki ei ole eristetty, mutta kokoon suhteutettuna tilavuus on sitten isompi kuin kahdessa muussa esitellyssä mukissa. Itse olen tästä pitänyt, koska tykkään juoda teetä aina isomman määrän kerralla.
Näitä löytyy nykyään vaikka millaisilla kuoseilla, joten kauppoja selaillessa löytyy varmasti jokaisen makuun sopiva. Uudemmissa on myös juoma-aukon päälle pieni korkki, joten sillä saa vähän estettyä läikkymistä.
Pinnan alla -kestomuki
Tilavuus
2,77 dl
Koko
korkeus 13,5 cm, kannen halkaisija 8.5 cm, pohjan halkaisija 6,5 cm
Paino
177 g
Materiaali
BPA vapaa kierrätysmuovi
Konepesu
Kyllä
Eristetty
Kyllä
Tiivis
Kyllä
Suomen luonnonsuojeluliiton tuote, joka on aikoinaan ollut kuulemma 6 kertakäyttömukia, jotka ovat hyödynnetty ulkokuoressa. Mukissa on erikoista, että siitä voi juoda joka puolelta kantta ja kansi on vuototiivis. Muki on myös parhaiten eristetty näistä esitellyistä vaihtoehdoista https://www.luontokauppa.fi/tuote/pinnan-alla-kestomuki. Näitä saa nykyään myös isompana 3,55 dl:n kokoisena.
Mukin kerrotaan myös hiilidioksidipäästöiltä vastaavan 22 kertakäyttömukia, joten jos on ahkera juomaan, niin se olisi maksanut takaisin hiilidioksidipäästöt helposti jo yhden reissuviikon aikana. Tästä voidaan ehkä jo sanoa, että kestotuotteeseen satsaaminen on järkevä teko, varsinkin jos mukia käyttää tuotteen suunnittelussa luvatut 10 vuotta. Tällaisen tuotteen ostamalla tuet myös luonnonsuojelua.
Muurlan silikonikansi
Vielä extrana yksi tuote, Muurlalla on myynnissä kaikkiin heidän 3,7 dl ja 4 dl emalimukeihin sopiva silikonikansi. Joten jos omistat juo tuollaisen mukin, niin ei tarvitse satsata kuin kanteen ja säästät luonnonvaroja yhden mukin verran. Kannesta kuva vain Partioaitan hyllystä, koska itselleni se ei ollut tarpeellinen, joten en turhaan ostanut sitä kotiin.
Itse kuljen paljon julkisilla, pyörällä, ja kävellen, joten oma muki kulkee mukana hyvin käsilaukussa. Repun käyttäjillä on vielä enemmän tilaa kantaa isompaakin mukia. Jos ei ole laukun käyttäjä, niin joissakin takeissa on riittävät taskut tai jos kulkee autolla, niin voihan mukin heittää valmiiksi sinne.
Oman kestomukin hankkiminen voi olla joka tapauksessa pian ajankohtaista, koska EU-komissio haluaa kieltää kertakäyttöastiat (Rasioiden tiskaamisesta voi tulla pikaruokapaikkojen arkipäivää – teollisuus haluaa ketsuppiset hampurilaiskääreet mieluummin kierrätykseen https://yle.fi/a/74-2002110113.3.2023). Vielä ei ole tullut muutamien vuosien aikana vastaan vastustusta oman käytöstä, joten sitä ei tarvitse pelätä. Joillakin ravintoloilla on myös omia mukeja myynnissä.
Jos mikään näistä ei tunnu omalta tai sovi omaan arkeen, niin voi tietysti ottaa itselleen pikku tauon ja nauttia juoman vaikka ostopaikassa posliinimukissa. Saapa pienen hengähdyshetken muuhun tekemiseen.
Noin vuosikymmen sitten luin ensimmäistä kertaa kestovanulapuista. On ehkä alkuun pakko myöntää, että vaikka ekologisuus oli itselleni jo aika tuttu juttu, niin silti mietin että kuka ihme tuollaisia käyttää!? Nyt voin sanoa, että ainakin minä yli 4 vuoden kokemuksella ja olen tyytyväinen käyttäjä. Myös muut ihmiset näyttävät nämä löytäneen, koska ihan perus marketeista on alkanut löytyä näitä myynnissä ja käsityöryhmissä esitellään jämälangoista itse tehtyjä lappuja.
Kestovanulaput ovat tarkoitettu esimerkiksi kasvojen puhdistukseen pumpulin tilalla, mutta roskiksen sijaan ne pestään seuraavaa käyttöä varten. Niitä voi ostaa valmiina tai tehdä itse, materiaaleina ovat yleensä puuvilla tai bambu (joka on käytännössä viskoosi). Käyttötapa riippuu vähän lapuista, käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta. Esimerkiksi itse olen joihinkin paksumpiin kasvojen puhdistusaineisiin ensin kastellut lappua vedellä, mutta kasvovettä käytettäessä olen laittanut sen suoraan kuivalle lapulle. Käyttö ei ole mitään rakettitiedettä, parin käyttökerran jälkeen tietää jo itselle sopivat tavat.
Itse virkattuja kestovanulappuja vuodelta 2018 (pahoittelut huono kuvanlaatu, en tiennyt julkaisevani tätä joku päivä).
Kestolaput kestävät käytössä parhaimmillaan vuosia. Kyllähän ne vähän kuluvat, mutta ainakaan näissä itse tekemissäni ei juuri ole ulkonäkö muuttunut, mitä nyt haalistunut ja menneet vähän kasaan, mikä taas on puuvillan ominaisuus. Pari on alkanut repsottaa reunasta, joten ne ovat nyt tulleet käyttöikänsä päähän.
Päälle neljä vuotta käytössä olleet kestovanulaput.
Käytön jälkeen olen vain kastellut lapun ja puristellut enimmät vedet ja liat pois. Koska lappuja ei kannata pestä yksitellen ja ne tuskin samantien päätyvät koneeseen, niin ne pitää säilyttää ilmavasti jotta ne pääsevät kuivumaan. Alkuun kasailin niitä lavuaarin reunalle kun en muutakaan paikkaa keksinyt, mutta nykyään ne roikkuvat vessassa pesupussissa odottamassa koneeseen menoa.
Käytetyt laput ilmavasti odottamassa koneeseen menoa. Käytössä oleva pesupussi kestää vain 40 asteen pesun, mutta se on ollut riittävä lämpötila.
Kestovanulapuille käy hyvin 40 asteen pesu, puuvillaiset tietysti kestävät yleensä 60 tai 90 astettakin. Koneeseen ne menevät muun pyykin mukana pesupussissa, jolloin ne on helpompi löytää sieltä muun pyykin seasta. Joskus harvoin olen laittanut nämä puuvillaiset laput 60 asteen pesuun, mutta silloin kannattaa tarkistaa sekä lappujen että pyykkipussin pesulämpötila. Esimerkiksi tuo kuvissani oleva pesupussi on tarkoitettu vain 40 asteen pesuun joten ei sovellu kuumemmille lämpötiloille. Itse kuivaan laput pesun jälkeen ripustamalla ne myös kuivumaan pyykkipussissa, jotkut heittävät pesupussissa muun pyykin kanssa kuivausrumpuun. Joku ahkera on myös kertonut levittävänsä ne tiheän ritilän päälle tai sellaiseen pikkupyykille tarkoitettuun kuivaustelineeseen, jossa on omat nipistimet. Tyyli on tietysti vapaa kunhan kuivaus vain tapahtuu tarpeeksi ilmavasti.
Kestovanulaput pesukoneessa käynnin jälkeen kuivumassa.
Jos innostut itse tekemään kestovanulappuja, niin netistä löytyy kyllä useampia virkkausohjeita. Vaihtoehto on myös ommella niitä, jolloin voi käyttää esimerkiksi ylijäämäpaloja tai hajonneita tekstiilejä. Voin kuvitella että jotkut puhkikulunut collegepaita tai kulmasta repsottava pyyhe sopii tarkoitukseen mainiosti. Yleensä ommellessa laitetaan kaksi kangasta vastakkain, ja ommellaan reunoista yhteen. Mallina tässä kaupasta löytämäni versio.
Väylä ry:n kestovanulappuja myynnissä.
Nopealla googlailulla selvisi, että yleensä kestovanulappuja myydään 1-16 kappaleen erissä. Itse olen sen verran mukavuuden haluinen, että minulla on niitä parikymmentä käytössä, joten niistä ei tarvitse heittää pesukoneeseen hirveän usein. Jos haluaa ekologisia suomalaisia pienyrittäjiä tukea, niin netistä löytyy paljon kauppoja joista lappuja voi tilata.
Minulla on nuo puuvillalangasta tehdyt sopineet hyvin iholle. Kokemuksia kysellessä tuli esille, että eräälle herkkäihoiselle omiani vastaavat eivät sopineet silmämeikkiin, mutta muuhun kasvojen putsaukseen kyllä. Jotkut ovat myös sanoneet pitävänsä joidenkin kestovanulappujen hieman ihoa kuorivasta ominaisuudesta, mutta omani eivät ole ihan niin karkeaa materiaalia.
Kestovanulaputhan eivät sovi liuottimille, esimerkiksi kynsilakoille, joten niille täytyy käyttää jotain roskiin menevää. Itse olen leikannut roskiin menevistä vaatteista paloja ja putsaan niillä. Luomupuuvillaista pumpulia meillä on haavanpuhdistusta ynnä muita hygieniatarpeita varten.
Kynsilakat lähtevät nykyään pumpulin sijaan käyttökelvottomista kankaista leikellyillä kangaspaloilla.
Vielä siitä ekologisesta puolesta. Yhden puuvillakilon tuotanto kuluttaa 10 000 litraa makeaa vettä (arvio vaihtelee 9000 ja 25000 litran välillä, määrään vaikuttaa esimerkiksi kasvupaikka). Puuvillan tuotanto on yleensä kuivilla alueilla, joissa makeasta vedestä on muutenkin pula, joten vesi tarvittaisiin muihin tärkeämpiin kohteisiin. Lisäksi puuvillan tuotantoon käytetään järkyttävät määrät esimerkiksi kasvinsuojeluaineita, jotka eivät tee hyvää paikalliselle ympäristölle ja asukkaille.
Yritetään vielä havainnoillistaa asiaa. Yksi pumpulivanulappu painaa vähän vähemmän kuin kestovanulappu, mutta erona on se että puuvillan kasvattaminen kuluttaa ihan järkyttävän määrän vettä. Muussa tuotantoprosessissa vettä ja kemikaaleja kuluu vielä lisää, kun puuvillaa on pesty, valkaistu ja muuten muokattu kuluttajalle sopivaksi. Näistä koituu muuten myös ympäristöpäästöjä, koska tuotantomaiden vaatimukset esimerkiksi vedenpuhdistukselle eivät ole samaa luokkaa kuin meillä, niin käsittelyssä käytetyt kemikaalit päätyvät usein ympäristöön. Kestovanulapun paino saattaa koosta riippuen olla pari kolme kertaa isompi, mutta meillä pesukoneet kuluttavat nykyään todella vähän vettä ja jokaisella lapun käyttö- ja pesukerralla säästät neitseellisiä raaka-aineita. Vaikka pesukone kuluttaa vettä, niin jos peset pyykkiä kerralla useita kiloja ja samalla kestovanulaput, yhden lapun veden kulutus on ihan häviävän pieni. Sen lisäksi meillä käytetty vesi menee vedenpuhdistamon kautta vesistöihin, joten suurin osa kemikaalikuormasta jää pois luonnonvesistä.
Yksi satsi lappuja kierrätyskankaassa tehdyssä säylytyspussissa.
Lopuksi voisin sanoa, että tässä oli sellainen rutiini, jonka omaksuin itse todella nopeasti. Usein siihen auttaa, kun on itse käsin tehnyt tuotteen, mutta näitä löytyy moneen makuun ja jokainen valitsee omaan osaamiseen ja makuunsa sopivat. Kunhan muistaa ettei turhaan hanki tai hankkii testiin vaikka ensin vain muutaman kappaleen. Niillä pääsee jo pitkälle.
Ekologisuus on muutamien viime vuosien aikana noussut yleiseksi puheenaiheeksi, eikä kukaan aikaansa seuraava ole voinut olla sitä huomaamatta. Uutisia ilmastonmuutoksesta, luontokadosta ja saastumisesta tulee päivittäin. Suomalaisten ylikulutuspäivä oli vuonna 2022 maaliskuun lopussa. Tämä käytännössä tarkoittaa, että kolme kuukautta elettiin uusilla resursseilla ja loppu vuosi sellaisilla, joita ei ole vielä edes olemassa.
Ekologisuus liittyy kiinteästi kuluttamiseen, joten jos kuluttaa, aiheuttaa myös osaltaan kulutuksellaan kuormitusta ekosysteemille. Kulutus on arkipäiväinen asia, mutta meillä on arjessa on tyypillisesti paljon ekologisesti kestämättömiä ratkaisuja, joita emme välttämättä edes ajattele. Kuinka moni esimerkiksi muistaa 90-luvun alun kannanotot eräälle suurelle pikaruokaketjulle styroksista pakkausmateriaaleista? Niiden jälkeen kertakäyttöastioita alkoi vaihtua styroksisista kartonkisiin, mutta yleisesti ollaan kutenkin luisuttu vain pahempaan kertakäyttökulttuuriin. Esimerkiksi ruokaa kuljetetaan paljon yksittäisissä kertakäyttöastioissa. Vaatteiden käyttöikä on jatkuvasti lyhentynyt ja kodit pursuavat tavaraa. Ei meidän ole tarkoitus lopettaa kuluttamista, pitäähän meidän esimerkiksi syödä, pukeutua, liikkua ja pestä itsemme, mutta aina voi etsiä vaihtoehtoja, kuinka tehdä ne järkevämmin.
Ajatus oman blogin aloittamisesta syntyi jo tovi sitten, ja vaikka aikaa on kulut miettiessä, tarve keskusteluun ekologisuudesta ei ole ajan kuluessa kadonnut mihinkään. Tässä blogissa on tarkoitus paneutua ekologisiin tapoihin arkielämän näkökulmasta. Itse olen uusia tapoja omaksunut yksi kerrallaan, eikä se ole tapahtunut päivissä, viikoissa tai edes kuukausissa. Mutta koska kokemusta riittää, joten aion jakaa osaamistani myös muille. Tietysti on aina plussaa, kun joku lukija saa poimittua hyvän idean itselleen käyttöön ja pääsee näin askeleen lähemmäksi ekologista elämää.
Miksi juuri minä voin kirjoittaa ekologisuudesta?
Miksi voin perustella olevani oikea henkilö ylipäänsä kirjoittamaan tällaista blogia? Olen omien valintojeni takia joutunut miettimään ekologisuutta vakavissani jo ainakin 16 vuotta, jolloin aloin opiskella ympäristöteknologian insinööriksi. Olen ostanut yli 20 vuotta vaatteita kirppareilta. Eipä siinä, olenhan käyttänyt koko lapsuuden isosisarien vanhoja vaatteita, leluja, urheiluvälineitä ja kaikkea muuta pienemmälle sisarelle siirrettävää, joten kirpparit ovat tähän vain luonnollinen jatkumo. Luomuruokaa olen jossain määrin käyttänyt niin kauan, kun olen itse laittanut ruokaa, samoin kasvisruoka on ollut osa ruokavaliota koko aikuisiän. Luonnonkosmetiikkaa olen alkanut käyttää varmaankin vuonna 2007 ja uusien tuotekokeilujen myötä tänä päivänä käytännössä kaikki kosmetiikkani on luonnonkosmetiikkaa. Ekologinen elämäntapa voi tulla yllätyksenä joillekin kanssaihmisille, koska nämä tavat varsinaisesti paista naamasta. Voin kuitenkin todeta, että ekologisuus on ihan normaalia arkea.
Tuossa muutama vuosi sitten heräsin, että nyt olisi aika tehdä ehkä vähän jotain enemmän. Omat tapani olivat arkipäiväistyneet, eikä niitä enää arjessa edes huomannut. Huomasin kyllä, että vuosien mittaan yleinen kiinnostus ekologisuudelle on kasvanut, tietoa ja tuotteita oli helpompi saada ja jotenkin asiat olivat nytkähtäneet eteenpäin. Pääsin uusin harppauksin eteenpäin ekologisuudessa ja oman ekologisen elämäni seuraava vaihe oli alkanut. Nyt on aika kokeilla seuraavaa tasoa ja aloittaa blogini Helppoja ekotekoja.
PS. Vielä pieni muistaminen kaikille niille parille kymmenelle läheiselleni ja ystävälleni, jotka vastasivat kyselyyni blogin nimivaihtoehdoista. Sen ansiosta sain blogilleni nimen, mutta myös paljon kannustusta ja hyviä neuvoja. Kiitos!
Hallinnoi evästeiden suostumusta
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
