Metalli, tuo lähes loputtomasti kierrätettävä materiaali ja periaatteessa jätteenä helppo kierrätettävä. Käydään tässä tekstissä vähän läpi miten ja miksi tämä tehdään. Kotitalouksista muun muassa ruuan säilytyspakkauset ja pienet hajonneet esineet menevät pienmetallien keräykseen ja isommat sitten paikallisen jätetoimijan keräyspisteille, kun ei pihojen keräysastioihin mahdu esimerkiksi polkupyöriä, vanhoja kylpyammeita tai autonrenkaiden vanteita.
Tietysti metallisten tavaroiden, kuten kaikkien esineiden kohdalla, mahdollisimman pitkä käyttö on kaikkein ekologisinta, mutta joskus vääjäämättä esineet tulevat tiensä päähän. Esimerkiksi meidän kattilaa käytettin aika kauan vielä kun kannen nuppi oli haljennut, mutta kun kahva lähti irti, niin oli aika jo luovuttaa se kiertoon. Ihan näin innokas ei tarvitse olla, että purkaa kaikki muoviosat irti, mutta tässä kiinnosti nähdä, onko väleihin jäänyt kuinka paljon likaa. Ja ei ollut jäänyt juuri lainkaan. Alla esimerkiksi meidän avantosaunasta puretut ruuvit, joissa lämpö ja kosketus on aiheuttanut ruostumista ja siksi kaikissa ei ole enää edes kierteitä riittävästi.
Joskus voi olla vaikeaa tunnistaa, mikä todella on metallijätettä. Yksi vinkki on, että metalli yleensä tuntuu kädessä kylmemmältä kuin muovi. Jos tuon esineen pystyy rypistämään, niin metalli pysyy laitetussa muodossaan, muovi taas ei. Esimerkiksi hopeisesta ulkonäöstä huolimatta nämä suklaakonvehtien käärepaperit eivät ole metallia vaan muovia, samoin sipsipussit. Rankkaa muuten tämä kirjoittaminen, kun joutuu syödä joulusuklaita.
Paljon on sellaista, joka on helppo heittää paikalliseen yleisjätteeseen, yleensä siis poltettava- tai sekajäte, mutta kuuluu oikeasti metalliin. Tällaisia ovat esimerkiksi pullonkorkit ja usein myös kuohuviinipullojen käärepaperit. Leipäpakkausten klipsit vaikuttavat olevan enimmäkseen muovia, mutta koska lajittelu tehdään painon mukaan, niin näissä metalli painaa muovia enemmän ja nuo klipsit laitetaan oikeaoppisesti metalliin.
Metallijätteeseen kuuluu muun muassa jogurttipurkkien kannet, monet suklaiden kääreet ja tuikkujen pikkukipot ovat alumiinia, joka ei ole magneettinen metalli. Esimerkiksi Westenergyn jätteenpolttolaitoksella on magneetit, joiden on tarkoitus poistaa metallia polttoon menevien seasta, mutta alumiini matkaa arinaan asti. Alumiini tarttuu arinassa seiniin ja se joudutaan poistamaan säännöllisesti sammuttamalla arina ja ampumalla haulikolla ne palaneet alumiinit sieltä pois. Tämä on aivan turhaa energian hukkaa, kun energiaa menee arinan uudelleen lämmitämiseen 1000 asteen lämpötilaan.
Seuraavassa kuvassa Westenergyn jätteenpolttolaitokselle päätynyttä metallia. Isosta koosta huolimatta prosessin magneetit eivät ole näitä poimineet ja nämä ovat päätyneet arinaan asti.
Huono puoli tässä metallin laittamisessa polttoon menevään jätteeseen on, että se kuluttaa turhaan energiaa, jos se joutuu sinne polttouuniin asti. Ja se menetetty energia oli sitä, josta olisi voitu tässä tapauksessa tehdä sähköä. Eli väärä tavara väärässä paikassa tarkoittaa vähemmän sähköntuotantoa. Myöskin nämä metalliesineet voivat jo matkalla arinaan vahingoittaa koneistoja, joten turhat korjaukset myös kuluttavat turhaan luonnonvaroja. Ja vaikka nämä lopulta päätyvät oikeaan paikkaan, ovat ne matkustaneet ihan turhan lenkin, kun alunperin nämä olisi voitu laittaa oikeaan jäteastiaan.
Metallin kierrätyksessä on jokunen muistettava kommervenkki. Metallikeräykseen ei tuoda sähkö- ja elektroniikkaromua tai paristoja, niille on omat keräyksensä. Aerosolipullot, eli esim. hiuslakat-, maalit- ja hyönteismyrkkypullot, kierrätetään pääsääntöisesti metallinkeräykseen, jos ne ovat täysin tyhjiä ja paineettomia, eli ne eivät hölsky heilutellessa tai pihise suutinta painettaessa. Jos pullo ei ole täysin tyhjä, se luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi ja se pitää toimittaa siihen kuuluvaan paikkaan. Tällainen on varsinkin seuraavan kuvan etualalla oleva kaasupullo, joka kuuluu automaattisesti vaarallisiin jätteisiin, tästä kerrotaan myös pullon kyljessä. Näissä pulloissa on usein palavaa ainetta, joka voi räjähtää ja syttyä palamaan esimerkiksi hajotessaan jäteauton prässissä.
Talteen saatu metallipakkaukset ja muu pienmetalli kelpaa monenlaisten tuotteiden valmistukseen teräs- ja valimoteollisuudessa. Kierrätetty metalli säästää merkittävästi luonnonvaroja, koska silloin kierrätetty metalli korvaa neitseellistä louhittua materiaalia.
Aloituskuvassa kevennyksenä kuva Petäjävedeltä, josta löytyy romumetallista tehtyä taidetta. Viimeisessä kuvassa taideteos Porin Rosenlew-museon pihasta. Museossa voi tutustua palaan Suomen metalliteollisuuden historiaa.
Täällä Kaunasissa on kierrättäminen on erittäin helppoa siinä mielessä että metalli, muovi ja lasi laitetaan samaan astiaan kierrätettäväksi. Ne erotetaan koneellisesti vasta laitoksessa. Erillisiin astioihin menevät myös paperi, yleisjätteet ja biojätteet.
Toi samaan astiaan kerääminen kuulostaa tosi fiksulta. Ei tarvitsisi kuin yhden astian niille, joten veisi paljon vähemmän tilaa kuin nykyiset. Ja jos sitä vielä jaksaisi usein kuskailla ulos, ei olisi aina useampaa täyttä astiaa mukana.
Hyvä postaus. Itse käytän karkkipaperit nuorten kanssa ompeluhommissa 🙂
Kiitos 🙂 En ole ikinä kokeillut näistä ompelua, mutta niistä saa kyllä tosi kivoja juttuja. Hyvä että löytyy muutakin käyttöä!