Stumppaa ekologisuuden puolesta

Tätä tekstiä kirjoittaessa on kansainvälinen tupakaton päivä, jota vietetään vuosittain 31.5. muistuttamaan tupakoinnin haitoista. Vuoden 2023 teemana on sopivasti Grow food, not tobacco (eli kasvata ruokaa, älä tupakkaa), eli ruuantuotannon lisäksi teema liittyy myös sopivasti ekologisuuteen.

Tutkitaan vähän tuota ympäristönäkökulmaa tupakan tuotannon ja käytön osalta, koska tupakan kasvatus ja jalostus kuluttavat monella tavalla luonnonvaroja. Tupakan viljely esimerkiksi saastuttaa ja kuluttaa runsaasti vettä, tyypillisesti tupakkaa kasvatetaan paikoissa, joissa on pulaa puhtaasta vedestä. Muita ympäristöongelmia aiheuttavat viljelyyn käytettävät lannoitteet ja torjunta-aineet, jotka leviävät maahan ja vesistöihin. Koska mainittuja aineita ei viljelymaissa juuri säännellä, ne ovat useimmiten myrkyllisiä sekä ihmisille, eläimille että kasveille. Monimuotoisuus ja ympäristön myrkyttömyys estävät kasvien ja eläinlajien kuolemista sukupuuttoon. Metsinä nämä viljelyalueet ylläpitäisivät luonnon monimuotoisuutta, mutta tupakan viljelyalueina maaperä köyhtyy ja vesistöt saastuvat.

Tupakkatuotteiden valmistus, kuljetus ja käyttö lisäävät ympäristörasitusta. Esimerkiksi tupakan lehdet kuivatetaan köyhemmissä maissa muun muassa avotulella puuta polttamalla, mikä on osana metsätuhoja. Samalla kun arvokkaita metsiä poltetaan, pääsee ilmakehään saasteita. Näillä alueilla on yleensä sademetsiä, joten maailman keuhkoja tuprutellaan savuna ilmaan. Samoin tupakkaa polttaessa ei saastu pelkästään omat ja ympärillä olevien keuhkot vaan siitä pääsee kokoajan pienhiukkasia ja muita saasteita ilmaan, jolla aiheutetaan lisää otsonikerroksen tuhoutumista.

Tupakan tumppi on maailman yleisin luontoon heitetty roska. Sen tumppi on selluloosa-asetaattia, joka hajoaa luonnossa mikromuoviksi. Tupakka, sen tumpit ja tuhkat sisältävät myrkkyjä ja tietysti luontoon heitettynä se voi päätyä eläinten ruuaksi, joka voi pahimmillaan aiheuttaa eläimelle tuskallisen kuoleman. Myrkyt imeytyvät maaperään ja tumppi hajoaa mikromuoviksi, jota on mahdoton saada enää poistettua ympäristöstä. Moni heittää tumpin kadulle tai hulevesiviemäriin, mutta itseasiassa hulevedet (eli sadevedet) menevät puhdistamattomina suoraan vesistöihin. Joten jos matkalla ei satu olemaan mitään esteitä, niin tumpit jatkavat matkaansa meriin, järviin ja jokiin ympäristömyrkyiksi ja kalojen ruuaksi.

Tupakointi aiheuttaa tulipaloja, sekä rakennuksissa että maastossa. Tupakantumpin aiheuttamasta maastopalosta oli uutisia Suomessa ihan viime kesänäkin. Tulipalot taas aiheuttavat ilmaan myrkyllisiä savukaasuja, mutta myös jälkikäteen ympäristövaikutuksia kun kaikki palon jäljet rakennuksia ja irtaimistoja myöten täytyy uusia. Lisäksi tällaisissa onnettomuuksissa on tietysti asioita, joita ei rahalla pysty korvaamaan.

Voidaan siis todeta, että tupakoinnilla on suuri vaikutus ekosysteemiin, ilmastonmuutokseen ja erityisesti sademetsiin, jotka tarvitsevat erityistä suojelua. Ihmiset vain ovat eri tilanteissa tämän ympäristöteon edessä: tämä on tietysti erityisen helppoa niille, jotka eivät ole tapaa koskaan aloittaneetkaan, vähän nihkeämpää lopettaneille ja ikuisella tauolla olijoille, sekä vaikeinta heille, jotka ovat vielä aktiivisia harrastajia. Itse olen näistä tilanteista kokeillut kaikkia, nyt aika varmasti jämähtäneenä keskimmäiseen vaihtoehtoon, koska sain juuri 10 vuotta täyteen savuttomana. Alku ei todellakaan ollut helppoa, mutta kannustan silti lopettamaan tupakoinnin. Jos vielä ei kantti riitä stumppaamaan lopullisesti, niin pieni teko on jo kantaa tumpit tuhkakuppiin tai hyvin sammutettuina roskikseen.

Niille jotka ovat tupakoinnin lopettaneet ja niille jotka eivät koskaan edes aloittaneet, Bravo!, nehän ovat parhaita ympäristötekoja ikinä. Jos muut saivat kipinän lopettaa tupakoinnin, niin onnittelut hyvästä päätöksestä! Mutta jotta tämä ei olisi pelkkää osoittelua, annan myös lukuvinkin. Itse lopetin Allan Carrin Stumppaa tähän! -kirjan avulla.

Loppukevennykseksi aiheeseen liittyvää taidetta Vaasan vanhasta Graffitilandiasta. Uusi näyttely aukeaa uusissa tiloissa kesäkuussa 2023.

Uudelleen käytettävät Take away -mukit

Suomalaiset ovat kuumien juomien ystäviä ja tyypillinen kansalainen juo niitä joka päivä. En varsinaisesti haluaisi kannustaa uusien tavaroiden ostoon, mutta Suomessa juodaan hirveästi kahvia ja teetä kertakäyttöisistä take away -mukeista esimerkiksi joillain työpaikoilla, autossa tai kävellessä paikasta toiseen. Näillekin kertiksille löytyy korvaajansa, nimittäin kannelliset kestomukit.

Itse olen ottanut kestomukin mukaan mennessäni kokoukseen, reissuun tai tapahtumaan, jossa tiedän olevan tarjolla vain kertiksiä. Itse tulee päivässä juotua usein 3-4 teekupillista, joten kestovaihtoehtoa käyttämällä viikonkin reissussa voi helposti säästää 21-24 kertakäyttökuppia per henkilö. Tietysti välillä esimerkiksi kyläpaikoissa ja ravintoloissa tulee juotua ihan posliinimukista, mutta luku antaa suuntaa käyttökerroista.

Meille on päätynyt kestomukeja kolmea eri mallia. Tässä postauksessa esittelen näitä erilaisia mukeja, jotta sellaista valittaessa voi helpommin arvioida niiden ominaisuuksia. Tämä postaus ei muuten ole mainos, joten suositukset ja esittelyt ovat ihan oman mieleni mukaisia.

Clas Ohlsonin termosmuki

Tilavuus2,4 dl
Kokokorkeus 14,5 cm, kannen halkaisija 7 cm, pohjan halkaisija 5,5 cm
Paino158 g
Materiaalimuovia ja jotain metallia (tarkempia tietoja ei löytynyt)
KonepesuEi
EristettyKyllä
TiivisEi

Eristetty muki, jossa kansi, sopii kuumille ja kylmille juomille. Ei tiivis. Juoma pysyy kuumana jonkin aikaa, ei polta kättä. Kannessa on juoma-aukko, jonka päällä liukuva läppä. Läppää ei saa irroitettua, joten paha sanoa miten puhdistuu sen alta. Ainakaan tuolta ei vielä näytä mitään kasvavan, eikä vatsa ole hirveästi ilmoittanut ei-toivotuista bakteereista käytön jälkeen.

Esitellyistä mukeista tämä menee pienimpään tilaan, joten on helppo kantaa laukussa (tyhjänä). Myydään edelleen vähän eri kuoseilla, mutta muovisen päällisen saa kierrettyä auki ja paperisen kuvan voi halutessaan vaihtaa. Tätä mukia on tullut käytettyä paljon varsinkin suoraan kuuman juoman kanssa kotoa lähdettäessä.

Ecoffee cup Takeaway-muki

Tilavuus4 dl
Kokokorkeus 14,3 cm, kannen halkaisija 9 cm, pohjan halkaisija 5,4 cm
Paino126 g (uudemmat mallit ehkä muutaman gramman enemmän suuremman silikonimäärän vuoksi)
Materiaali70 % luonnonkuituja kuten biohajoava bambu ja puukuitu sekä GMO-vapaa maissitärkkelys, 30% BPA- sekä ftalaattivapaa kasviperäinen hartsi, melamiini, kansi ja suoja kierrätettävää silikonia (tiedot uusimmista tuotteista, lähde Ecoffee ja alkuperäisen myyjän kotisivut)
KonepesuKyllä
EristettyEi, silikonisuoja antaa vähän eristettä
TiivisEi

Kestää kylmät ja kuumat juomat. Suositellaan maksimissaan 80 asteista juomaa, kupista ei pitäisi sulaa mitään, mutta suositus on ihan vain käsien vuoksi. Itse olen kaatanut reippaasti sata asteista vettä, mutta ylempänä kuvassa olevan käsisuojan olen tehnyt itse, koska vanhassa mallissa silikonisuoja oli vielä ohuempi kuin nykyisissä. Huomioitavaa, että muki ei ole eristetty, mutta kokoon suhteutettuna tilavuus on sitten isompi kuin kahdessa muussa esitellyssä mukissa. Itse olen tästä pitänyt, koska tykkään juoda teetä aina isomman määrän kerralla.

Näitä löytyy nykyään vaikka millaisilla kuoseilla, joten kauppoja selaillessa löytyy varmasti jokaisen makuun sopiva. Uudemmissa on myös juoma-aukon päälle pieni korkki, joten sillä saa vähän estettyä läikkymistä.

Pinnan alla -kestomuki

Tilavuus2,77 dl
Kokokorkeus 13,5 cm, kannen halkaisija 8.5 cm, pohjan halkaisija 6,5 cm
Paino177 g
MateriaaliBPA vapaa kierrätysmuovi
KonepesuKyllä
EristettyKyllä
TiivisKyllä

Suomen luonnonsuojeluliiton tuote, joka on aikoinaan ollut kuulemma 6 kertakäyttömukia, jotka ovat hyödynnetty ulkokuoressa. Mukissa on erikoista, että siitä voi juoda joka puolelta kantta ja kansi on vuototiivis. Muki on myös parhaiten eristetty näistä esitellyistä vaihtoehdoista https://www.luontokauppa.fi/tuote/pinnan-alla-kestomuki. Näitä saa nykyään myös isompana 3,55 dl:n kokoisena.

Mukin kerrotaan myös hiilidioksidipäästöiltä vastaavan 22 kertakäyttömukia, joten jos on ahkera juomaan, niin se olisi maksanut takaisin hiilidioksidipäästöt helposti jo yhden reissuviikon aikana. Tästä voidaan ehkä jo sanoa, että kestotuotteeseen satsaaminen on järkevä teko, varsinkin jos mukia käyttää tuotteen suunnittelussa luvatut 10 vuotta. Tällaisen tuotteen ostamalla tuet myös luonnonsuojelua.

Muurlan silikonikansi

Vielä extrana yksi tuote, Muurlalla on myynnissä kaikkiin heidän 3,7 dl ja 4 dl emalimukeihin sopiva silikonikansi. Joten jos omistat juo tuollaisen mukin, niin ei tarvitse satsata kuin kanteen ja säästät luonnonvaroja yhden mukin verran. Kannesta kuva vain Partioaitan hyllystä, koska itselleni se ei ollut tarpeellinen, joten en turhaan ostanut sitä kotiin.

Itse kuljen paljon julkisilla, pyörällä, ja kävellen, joten oma muki kulkee mukana hyvin käsilaukussa. Repun käyttäjillä on vielä enemmän tilaa kantaa isompaakin mukia. Jos ei ole laukun käyttäjä, niin joissakin takeissa on riittävät taskut tai jos kulkee autolla, niin voihan mukin heittää valmiiksi sinne.

Oman kestomukin hankkiminen voi olla joka tapauksessa pian ajankohtaista, koska EU-komissio haluaa kieltää kertakäyttöastiat (Rasioiden tiskaamisesta voi tulla pikaruokapaikkojen arkipäivää – teollisuus haluaa ketsuppiset hampurilaiskääreet mieluummin kierrätykseen https://yle.fi/a/74-2002110113.3.2023). Vielä ei ole tullut muutamien vuosien aikana vastaan vastustusta oman käytöstä, joten sitä ei tarvitse pelätä. Joillakin ravintoloilla on myös omia mukeja myynnissä.

Kuppi kuumaa Ylistaron idyllisellä Kriikun Myllyllä

Jos mikään näistä ei tunnu omalta tai sovi omaan arkeen, niin voi tietysti ottaa itselleen pikku tauon ja nauttia juoman vaikka ostopaikassa posliinimukissa. Saapa pienen hengähdyshetken muuhun tekemiseen.