Kesä on tulossa ja ihmiset viihtyvät paljon ulkona, joten siksi ajankohtaisena aiheena meillä on vesistöjen roskaaminen. Joskus tuli nähtyä kuvanmukaisia Pidä Saaristo Siistinä ry:n Mahanpuruja muovista -kampanjatarroja hulevesikaivojen ympärillä. Hulevesikaivo on se, minkä on tarkoitus ohjata sade- sekä sulamisvedet pois rakennetuilta alueilta. Hulevesikaivoissa on yleensä lietepesä, joka estää kiintoainesta, esim. hiekkaa, menemästä putkessa eteenpäin, mutta niihin kertyy tavaraa ja varsinkin kovilla sateilla kevyempi aines lähtee helposti veden mukana eteenpäin.
Liian usein olen nähnyt jonkun tiputtavan suoraan tällaiseen kaivoon roskia. Myös maahan tiputettu roska voi päätyä kaivoon sadevesien tai tuulen mukana. Omasta näköpiiristä hävinneet roskat voivat hulevesikaivojen kautta jatkaa matkaansa sinne luonnonvesiin asti. Olen usein kuullut jonkun ihmisen ajattelevan, että toinen pää näille hulevesiviemäreille on puhdistamolla, mutta sellaista puhdistuskapasiteettia ei ole, sateella vettä voi kertyä hyvin paljon. Hulevedet menevät suoraan putkien ja ojien kautta luonnonvesistöihin, kuten puroihin, jokiin, järviin tai mereen. Seuraavassa kuvassa oleva putkilinjan pää on Vaasan keskustan liepeillä.
Roskat ja muu irtotavara voivat sadevesien ja tuulen mukana mennä myös suoraa reittiä vesistöihin, jos ovat maassa riittävän lähellä. Kaikenlaiset roskat vesistöissä ovat ongelma ja merien muoviongelmasta puhutaan maailmanlaajuisesti, ei myöskään meidän järvet ja Itämeri ole tältä säästyneet. Suurin osa Itämeren roskista on muovia ja vähitellen ne hajoavat mekaanisen hankautumisen ja auringon säteilyn seurauksena mikromuoveiksi. Tietysti niihin on ajan saatossa muovia kertynyt, kun tietoisuutta ei ole vielä niin ollut ja vesistöihin on heitetty surutta roskia ja muun muassa veneiden pinnoissa on usein muovia. Mikromuovia on löytynyt Suomessakin jo ihan Lapin erämaidenkin järvistä ja niiden puhdistaminen on mahdotonta. Tässä merenrannalla olevia roskia, jotka nyt ovat näkyvällä paikalla, mutta nopeasti sateen ja tuulen mukana meressä.
Miksi se roska sitten on niin vaarallista? Esimerkiksi muovi haittaa vesistöjen ekosysteemiä, koska monet eliöt voivat syödä muovia, koska luulevat sitä ravinnoksi. Tämän seurauksena eliö voi nääntyä nälkään, muovi voi tukkia ruuansulatuskanavia tai vahingoittaa muuten sisäelimiä. Ja isommat muovinkappaleet voivat takertua eliöihin kiinni, jolloin ne voivat vahingoittaa, estää liikkumisen ja jopa tappaa niitä. Myös muovista liukenevat aineet voivat toimia esimerkiksi hormonihäiritsijöinä, jolloin ne voivat eliöihin päästyään heikentää heidän lisääntymiskykyään. Muovit voivat myös kerätä itseensä ympäristömyrkkyjä, kuten torjunta-aineita ja raskasmetalleja ja näidenkään joutuminen elimistöön ei ole hyväksi. Ja esimerkiksi ruokakaloina nämä aineet päätyvät sitten ihmiseen. Seuraavassa kuvassa Turussa syöviä sorsia, jotka toivottavasti napsivat oikeaa ravintoa.
Nyt keskityttiin muoviin, mutta ei se ainoa ongelmaton materiaali ole. Lasinsirpaleet ja metallit voivat tehdä haavoja niiden päälle astuessa, olen itse nähnyt näin käyvän kaverille uimarannalla, kun sameassa vedessä ei näe pohjaa. Joten terävät palat ovat myös eläimille vaaraksi. Papereista liukenee veteen kuulumattomia aineita ja eivät nekään kuulu kenenkään vatsaan. Ruuat ja muu eloperäinen aines taas aiheuttavat rehevöitymistä, mikä lisää vesistöjen happivajetta.
Ympäristön suojelemiseksi älä tiputa hulevesikaivoon, vesistöihin tai maahan roskia, olivat ne sitten esimerkiksi jäätelöpapereita, pulloja, tölkkejä tai tupakantumppeja. Mökkilaiturin karanneet ponttoonitkin kannattaa käydä hakemassa maalle. Kaikilla niillä roskilla kun on vaarana päätyä jonkun vaaraksi.